Massey-Ferguson

Hankkijan hyväsatoisia heiniä

Hankkija otti hoitaakseen Massey-Fergusonin edustuksen vuonna 1961. Aiemmin tämä tunnettu maatalouskauppa oli myynyt muiden muassa Porscheja ja Zetoreita. Maahantuojan hyviä asemia vahvisti lisäsopimus Massey-Ferguson -yhtymän kanssa. Paperin mukaan MF-traktoreiden lisäksi myös merkin leikkuupuimurit siirtyivät Hankkijalle. Aluksi elovainioilla puitiin Massey-Harriksilla, mutta nopeasti myös leikkuupuimureiden nimi muuttui Massey-Fergusoniksi.

Toimivan myyntiorganisaation lisäksi asiakkaille luotiin pikavauhtia huolto- ja varaosaverkosto. Ouluun avattiin keväällä 1962 komea uusi huoltokorjaamo ja sen lisäksi muun muassa Seinäjoelle, Poriin, Lappeenrantaan ja Turkuun nousivat uudet korjaamotilat. Myös huoltoautojen lukumäärä kolminkertaistettiin vuodessa, ja pian niitä huristi liikenteessä kaikkiaan 160 kappaletta.

Monsieur MF 25 ja kaverit

Meille tuotiin vuosina 1961-1963 pientä, Ranskassa valmistettua Massey-Ferguson 25:ttä sekä vuosina 1963-64 MF 30 -mallia. Mitään suursuosiota nämä traktoriveljet eivät saavuttaneet. Pikkumallien osuus merkin Suomen myynnistä oli kymmenkunta prosenttia.

Pikku-Massikan ohjekirjassa valetaan uskoa isäntämiehille: ”MF 25 traktori soveltuu ihanteellisesti pienten ja keskisuurten maatilojen tarpeisiin, mutta siitä huolimatta sillä on paikkansa myös kaikkein suurimmilla tiloilla. Normaaleissa olosuhteissa se pystyy vetämään kaksisiipistä, 12-tuumaista auraa.” Vainioilla viilu kääntyi, kun Kaksviitosesta löytyi 8 vaihdetta, ja olipa siinä sellainenkin varuste kuin tasauspyörästön lukko. Hydrauliikka oli aikansa kärkitasolla, sillä työsyvyyttä ja niin kutsuttua mukautumisnopeutta hallittiin käsin vipstaakista asettamalla ja loppu hoitui automatiikan avulla. MF 25 soveltui tavallisille pientiloille, mutta isommille manttaaleille se ei oikein riittänyt. Onneksi merkiltä löytyi isompia koneita suurempiin tarpeisiin.

Hankkijan varsinaiset ”syömähampaat” olivat MF 35 ja 65. Pieni, punaharmaa Massey-Ferguson 35 putkahti markkinoille vuonna 1958, ja sen tekniikka perustui Ferguson 35:een. Neljä vuotta myöhemmin esiteltiin kehittyneempi versio aiheesta. Uusi tulokas oli MF 35 X, josta löytyi tasauspyörästön lukko ja lisävarustelistalta sai valita uuden ja ihmeellisen Multi Power -pikavaihteen.

Iso jyry-Massikka alias 65 esiteltiin Britanniassa joulukuussa 1957, ja Suomeen tuon ajan suurtehotraktori rantautui seuraavan vuoden puolella. Massey-Ferguson 65 oli tuttu näky maataloustöiden lisäksi myös pöllinajossa ja muussa urakoinnissa.

Satasarjan suosikiksi nousi 165

Massey-Fergusonin uudet 100-sarjan koneet esiteltiin vuonna 1964. Nyt Massikat olivat muotoilultaan edeltäjiään kulmikkaampia. Mallimerkinnöiksi tulivat 130, 135, 165 ja 175. Punaisen traktoriperheen pienokainen oli ranskalaisvalmisteinen, 30 hevosvoiman MF 130. Meillä Suomessa sen menestys jäi vähäiseksi. Teholtaan suurempi 45 hv:n MF 135 kävi sen sijaan hyvin kaupaksi. Sen perusvaihteistona rallatti 6+2R, ja vuodesta 1969 alkaen myös siihen sai Multi-Power -pikavaihteen.

Uutukaisen Satasarjan lempilapseksi nousi Suomessa malli 165. Se oli riittävän puhdikas traktori 1960-luvun maatilalle. Sillä sujui kaikki talon työt toukotöistä tuorerehun korjuuseen saakka. Ahkera isäntä tai emäntä teki Massikan ja klapikoneen avulla talven polttopuut muutamassa päivässä, ja modernit viljelijät silppusivat karsituista rangoista haketta stokereissa poltettavaksi. Tilan Satakuusviitosta saatettiin tarvita peltotöiden ohella rahtiajossa tai metsätöissä, kun uutterat viljelijät hankkivat sivutuloja punaharmaalla konehevosella.

Hankkija tarjosi 60-luvun puolivälin krouvissa ammattilaisille myös Mini-Robur metsätraktoria, jonka peruskoneena toimi MF 165. Tässä puolitelakoneessa oli hydraulisesti kiristettävät Svedlundin välipyörät ja kuormaajana ruotsalaisen Cranabin valmistama Vindelbjörnen SK 600, joka tunnettiin myös Vindel-Karhuna. Metsäkärrynä Mini-Roburin perässä viipotti tavallisesti Rysky 12 teliperävaunu tai jokin muu aikansa tomera tukkitraileri.

Oivien ohjaamojen aika

Kuusikymmentäluvun puolivälin traktorimiehet eivät enää viihtyneet ratin ja penkin välissä säiden armoilla. Eräs satakuntalainen viljelijä halusi vuonna 1966 Massey-Fergusoniinsa turvaohjaamon ja hän tilasi sellaisen nakkilalaiselta konepajalta, Pentti Palmu Oy:ltä. Kajuutasta tuli niin hyvä, että tehtailija esitteli mallia Hankkijan miehille. He ihastuivat oivaan ohjaamoon ja tilasivat niitä heti. Ohjaamot asennettiin paikoilleen Hankkijan maahantulohuollossa Turussa. Vuosien mittaan ohjaamon melutasoa saatiin vähennettyä ja tarpeellinen lämmityslaite tuli vakiovarusteeksi. Vuonna 1973 turvaohjaamon malli muuttui avarammaksi ja sieltä oli parempi näkyvyys. Vuonna 1976 esiteltiin MF-traktoreiden tehdasvalmisteiset ohjaamot, ja vuosikymmenen lopulla saapuivat ilmastoidut ohjaamot. Isommissa koneissa ne olivat vakiovarusteena, mutta pienempiin traktoreihin koneellisen viilennyksen sai järjestettyä lisämaksusta.

Kuutoset ja veekasit murisevat

Hyvä kone Hankkijasta -nimisessä luettelossa esiteltiin aikansa Massey-Ferguson suurtehotraktori, vuonna 1964 ilmestynyt, amerikkalainen 1100. Sen nokalla puhkui Perkinsin 6-sylinterinen dieselmoottori A6.354. Se oli 5,8 litran ja 94 hv:n mylly. MF 1100:n akseliväli oli 2,6 metriä, joten mitta oli reilu puoli metriä pitempi kuin esimerkiksi 165:ssä tai 175:ssä. MF 1100:n ohjausjärjestelmä oli hydrostaattinen eli perinteinen mekaaninen yhteys oli korvattu ohjausvaihteen ja ohjaavien pyörien välillä hydraulisella välityksellä.

Näitä super-Massikoita tuotiin muutama koemielessä Suomeen. Se maksoi tuplaten 165-malliin verrattuna, joten talonpojat eivät moisia maksi-Massikoita innostuneet tilalleen hankkimaan. Katalogeihin ilmestyi 70-luvun puolella 4-sylinterinen, 90-hevosvoimainen MF 1080, jota valmistettiin Ranskassa. Näitä malleja myytiin vähän paremmin. Järeä 1080 maksoi vuonna 1971 peräti 35 000 markkaa, kun MF 165:n hinta oli 19 000 markan luokkaa, renkaista ja muista varusteista riippuen.

Massey-Fergusonilta löytyi 70-luvun alussa vieläkin ärjympiä vehkeitä pottumaan kääntämiseen ja kauppa-autolla käymiseen. Komean MF 1130:n keulalla uhosi turboahdettu Perkins AT6.354, josta irtosi puhtia 120 hv/2200 kierr.min. Amerikassa valmistettiin myös V8-moottorista MF 1150 -mallia, jonka konepellin alle oli ruuvattu Perkins AV8.510. Sen teholukemiksi mitattiin voimanottoakselin päästä mojovat 135 hv.

 

Nostalgia